Lähdimme
kymmenisen vuotta sitten Kirkkoniemeltä vaimon ja ystäväperheen kanssa
troolarilla turskan pyyntiin. Turskaa ei saatu, mutta onneksi muutama kolja
kävi vieheeseen.
Troolarin
omistaja kertoi kalajuttuja, siis sellaisia liioiteltuja puolivalheita, niin
kuin ne yleensä ovat.
Jutut
hurjenivat päivän mittaan ja iltapäivällä kalastaja alkoi kertomaan Kamtsatkan
ravusta. Kymmenjalkaisesta hirviostä, jonka raajojen kärkiväli voi olla jopa
1,8 metriä ja painoa parhaimmillaan 10 kiloa!
En uskonut
sanaakaan.
Kalastaja
jatkoi tarinaansa: Rapu on usein vasenkätinen, mikä lisäsi tarinan
viihdyttävyyttä. Ravun kymmenestä raajasta keskimmäiset kolme paria ovat
kehittyneet merenpohjalla kulkuun ja viimeinen pari on surkastunut peräkilven
alle. Ensimmäinen raajapari on kehittynyt saaliin käsittelyyn. Oikeapuolimmaisella
saksella hirviö kahmii ja haravoi merenpohjan syötävät eteensä. Vasen saksi, se
lyhyempi ja voimakkaampi murskaa saaliseläimen ja työntää sen ravun kitaan.
Kalastaja
näki ilmeestäni, että pidin tarinaa kalajuttuna, poistui hetkeksi ruumaan ja
haki saalistankista yhden malliksi.
Siinä se
oli, troolarinkannella, edessäni, elävä Paralithodes Camtschaticus! Arviolta
6-7 kiloinen karski kaveri. Selkä terävien piikkien peitossa. Pitkät ja vahvat
jalat raapivat kirskuen troolarin kantta.
Oli liki,
etten hypännyt partaan yli Jäämereen.
Jähmetyin
paikalleni, kun tajusin, että tuo kantta raapiva otus ei ole ainoa lajinsa edustaja
aluksella. Saalistankissa oli niitä lisää.
Kuningasrapu
on Jäämeren kalastajille iso ongelma ja samalla myös lisäansio. Ongelma se on siltä
osin, että tulokaslajina, vailla luontaisia vihollisia, sen kanta on ryöstäytynyt
hallinnasta. Se tuhoaa alueen perinteisiä kalakantoja ja osa on jo sukupuuton
vaarassa.
Kuningasravun
saaliskiintiöitä on nostettu, mutta siitä huolimatta reviiri on edelleen
kasvussa. Siksi sen kalastusta ja ravinnoksi käyttöä on syytä lisätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti